Eettiset periaatteet

Työskentelyni ja toimintani johtotähtenä on kaikkea elävää ja kaikkia tuntevia olentoja kohtaan tuntemani syvä myötätunto, karuṇā.

Minulle elämä on lahja. Elämän ymmärrän laajasti, en vain ihmiselämänä. Kaikki, mikä liikkuu, elää. Kaikki, mikä tuntee, voi kärsiä.

Kaikessa parantamisessa pyrin parannettavan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kohentamiseen. Parantava suhde perustuu yhteisymmärrykseen, avoimeen vuorovaikutukseen, keskinäiseen luottamukseen ja kaikkien toimintaan osallistuvien vapaan tahdon ja rajojen kunnioittamiseen.

Toisinaan näen, kuinka joku ihminen, jokin muu tunteva olento, tai jokin järjestelmä kärsii. Kärsimys kielii ulkoisten olosuhteiden ja kärsijän sisäisten tavoitteiden välisestä ristiriidasta. En kuitenkaan lähde parantamaan ilman lupaa, ilman pyyntöä parantamisesta.

Lähestyn niin ihmisiä kuin muitakin järjestelmiä systeemisesti ja holistisesti, kokonaisvaltaisesti. Koen, että tämä kokemamme maailma on täynnä enemmän tai vähemmän autonomisia systeemejä, järjestelmiä, joilla jokaisella on omat muuttuvat tavoitteensa. Tällaisia systeemejä ovat esimerkiksi ihmiset, (puoli)autonomiset tietojärjestelmät, yritykset ja ylipäänsä ihmisistä (ja koneista) koostuvat organisaatiot, sekä käsittääkseni myös ns. henkimaailman entiteettejä sisältävät järjestelmät.

Pyrin ymmärtämään kaikkia järjestelmiä — siis myös ihmisiä — kokonaisvaltaisesti. Yhtäältä pyrin ymmärtämään järjestelmiä reduktionistisesti, havainnoiden miten ne koostuvat toisiinsa liittyneistä osista, alijärjestelmistä. Tämä koskee työskentelyssäni myös meitä ihmisiä, joiden koen koostuvan paitsi fyysisistä osista (esim. raajat, aistit, elimet) myös psyykkisistä osista, joita koen olevan hyvin monenlaisia. Minuksi kutsumani järjestelmän psyykkisiä osia olen kuvannut lyhyesti sivulla Kuka minä olen?.

Toisaalta pyrin ymmärtämään ja ennen kaikkea tuntemaan järjestelmiä kokonaisuuksina, jotka ovat jatkuvasti muuttuvassa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Mikään ei ole pysyvää. Kaikki muuttuu koko ajan (anitya).

Tästä näkökulmasta sen määritteleminen, mitä parantaminen on, on varsin hankalaa. Jo pelkästään sen määritteleminen, mikä on hyvää ja mikä huonoa, ei ole helppoa. Ilman hyvän ja huonon määritelmää on puolestaan vaikea määritellä, mitä tarkoittaa paraneminen tai parantaminen, paremmaksi eli enemmän hyväksi tuleminen. Huomaan kuitenkin, että jos lähden määrittelemään hyvää ja huonoa, joudun suohon.

Parantaminen on sellaisen muutoksen tukemista, jossa järjestelmän kyky olla olemassa, toimia ja uudistua vahvistuu tavalla, joka vähentää kärsimystä ja lisää järjestelmän osien, suhteiden ja kokonaisuuden välistä tarkoituksenmukaista yhteensopivuutta.

Harvoin koen, että itse parannan suoranaisesti mitään.

(Nämä eettiset periaatteet ovat osin vielä kesken. Näiden pohdinta ei ole helppoa.)